Suurin osa puutarhakasveista kasvaa hieman happamassa maaperässä. Jos maaperän happamoituminen tapahtuu, siitä tulee todellinen ongelma puutarhureille.
Voit toteuttaa useita toimenpiteitä tämän ongelman ratkaisemiseksi, jotta ensi vuonna voit silti miellyttää itseäsi ja rakkaitasi maukkaalla ja terveellisellä sadolla.
Kuinka määrittää maaperän happamuus
Maaperän happamuus (pH) viittaa vetyionien tasapainoon maaperässä asteikolla 1-14. Siksi pH = 7 kuvaa maaperän neutraaliutta, happamilla mailla tämä indikaattori on alhaisempi ja emäksisillä mailla korkeampi.
Maaperän happamuus voidaan määrittää ulkoisilla merkeillä:
- maan pinta peitettiin valkeanharmaalla pinnoitteella;
- ruosteisen veden kertyminen löysällä ruskehtavan keltaisella sedimentillä uriin ja alankoihin;
- korte- ja voikukka rikkaruohot kasvavat hyvin nopeasti paikan päällä.
Monet kasvit, kuten hapan maaperä, esimerkiksi tavallinen kanerva, suoinen villirosmariini, heikkovärinen sedge ja muut.
Maaperän happamuus voidaan määrittää yksinkertaisen kokeen avulla - pudota etikka kouralliseen maahan ja katso: jos ilmestyy sipulaa ja kuplia, maa on neutraali tai emäksinen eikä tarvitse kalkkia, jos reaktiota ei tapahdu. , niin maaperä on hapan.
Kalkitus
Maaperän kalkitsemista pidetään tehokkaimpana tapana nostaa pH-tasoa:
- On parasta suorittaa tämä menettely syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Tällä hetkellä maaperä on kostea ja soveltuu hyvin irtoamiseen.
- Kalkitusprosessissa on hyvä käyttää kalsiumia sisältäviä aineita.
- Tarvittavan aineen määrä riippuu maaperän tyypistä ja happamuudesta.
- Lannoituksen jälkeen maa on kaivettava. Talvella kalkin ja maassa olevien happojen välillä tapahtuu reaktio. Tämän seurauksena maaperä muuttuu neutraaliksi tai hieman happamaksi.
- Keväällä annetut lannoitteet voivat polttaa juuret alkalilla. Myöhemmin kalkkilannoitteiden levittämiseksi on parempi käyttää vähemmän aggressiivista liidua tai dolomiittia, mikä on parempi hiekkaisille muodostumille.
- Kalkki on edullinen saville ja savelle.
- Ennen kalkkimista sammuttamaton kalkki on sammutettava vedellä.
- Älä kalkki välittömästi ennen istutusta.
- Kalkkilannoitteiden levitystiheys riippuu luonnollisista olosuhteista ja maaperän luonteesta.
- Suoalueilla sijaitsevilla tontteilla sekä runsaalla sademäärällä kalkitus tehdään kolmen vuoden välein, ja raskaalla maaperällä käsittely voidaan suorittaa kerran seitsemässä vuodessa.
Tuhkaa
Puutuhka on erinomainen orgaaninen lannoite, joka voi irrottaa maaperän ja muuttaa sen rakennetta.
Se neutraloi kaiken tyyppisen happamoituneen maaperän liiallisen happamuuden.
Levitysmäärät riippuvat happamuudesta, orgaanisen ainepitoisuudesta ja siitä, onko maaperä raskas vai kevyt. Turve- ja savimailla on suositeltavaa lisätä puutuhkaa suurina määrinä.
Tuhkan koostumus riippuu puulajista, niiden iästä, kasvupaikasta jne. Kalsiumsuolojen pitoisuus voi olla 30-60 prosenttia, joten lannoitukseen tarvittavan tuhkan määrää on vaikea laskea. Täydellisen hapettumisen estämiseksi tämä määrä on 1-1,5 kg / 1 neliömetri. m.
Tuhka haudataan maahan syksyn kaivamisen aikana kuivassa muodossa.
pala liitu
Liitu soveltuu erittäin hyvin maaperän hapettamiseen syksyllä; se vähentää varovasti lisääntynyttä happamuutta. On parempi lisätä liitu maaperään vuosittain.
Se täytyy ensin murskata ja tuoda maahan kaivamisen aikana.
Liitu levitysmäärät:
- happamalle maaperälle - 0,7-0,5 kg / neliömetri;
- keskihappoisille maaperille - 0,3 kg / 1 neliömetri;
- hieman happamalle maaperälle - 0,2 kg / 1 m2.
Liidun varastointiin käytetään kuivia huoneita, jotta kokkareita ei muodostu, ja ennen maaperään lisäämistä liitu on sekoitettava maaperään tasaiseksi.
Siderata
Luomuviljelyssä maaperän hapettuminen tapahtuu viherlannalla. Tämän menetelmän avulla voit tehdä ilman kalkin, liidun ja muiden mineraalilannoitteiden käyttöä sekä levitysmäärien laskemista.
Sideratat ovat kasveja, jotka kasvavat nopeasti vihreää massaa, ja niiden juuret löysää maata ja parantavat hapen kiertoa maaperässä. Sitten kasvit niitetään ja lisätään tipoittain.
Kun kasvit hajoavat, maaperä vastaanottaa puuttuvat mikro- ja makroelementit ja on myös tyydyttynyt.
Kasvihuoneviljelijöinä käytetään yksivuotisia, harvemmin monivuotisia. Sopivimmat kasvit ovat kylmää sietävät, nopeasti kasvavat viljat.
Syksyllä talvirukit, kaura, rypsi, valkoinen sinappi, virna ovat tehokkaampia.
Kylvettäessä syksyllä sideratorit tekevät seuraavat muutokset:
- suojaa pintamaata tuulelta ja kuivumiselta;
- estää maaperän ravinteita saostumasta;
- parantaa maaperän ilmastusta;
- vapauttaa maaperän mätänemisprosesseista ja haitallisista bakteereista;
- suojaa jäätymiseltä;
- viivästyttää rikkaruohojen itämistä;
- myötävaikuttaa maaperän rikastamiseen typellä, fosforilla ja kaliumilla.
Vihreän lannan kasvatuksessa on tärkeää estää niiden täydellinen kypsyminen ja niittää ennen kukintaa ja lisääntymistä, muuten vihreät lannat muuttuvat rikkaruohoiksi. Ne niitetään, kun ne saavuttavat 25-30 cm: n korkeuden tai suoraan, kun silmut ilmestyvät.
Kasvihuoneviljelijät lyhentävät varhaiskasvislajien istutusvalmistelujaksoa.
Vihreä kasvien verho suojaa polttavalta kevään auringolta, kun leikataan multaa, suojaa lyhytaikaisilta yön pakkasilta.
Puut voivat olla myös upeita sivuttajia. Nämä ovat koivu, leppä, mänty, valkopyökkimetsä ja jalava. Ne laskevat maaperän happamuutta noin puolen metrin syvyyteen ja kymmenen metrin säteelle.
Maaperätöiden suorittamiseksi tulee lähestyä ammattitaitoisesti ja ottaa huomioon syksyn maaperän hapettumisen säännöt ja suositukset. Sitten saat tuloksia parantuneen maaperän laadun ja lisääntyneiden satojen muodossa.
